Peter Kähkönen

Naiset hyväntekeväisyyden palveluksessa

1919


Julkaistu: 11. helmikuuta 1919
Lähde: »Naiset hyväntekeväisyyden palveluksessa». Toveritar n:o 6, 11. helmikuuta, s. 5. Portland, Ore.
Skannaus: University of Oregon Libraries
OCR, oikoluku, HTML: Joonas Laine


 

Kuten tunnettua on kirkko koko olemassaolonsa aikana harjottanut suuremmoista hyväntekeväisyyttä. Voipa hyvällä syyllä sanoa sen vallan, mikä sillä on ollut yhteiskunnan ja valtion asioihin nähden perustuneen niiden vammojen eli seurauksien parantamiseen, mitkä luokkayhteiskunta on synnyttänyt. Kirkon yhteydessä on harjotettu armeliaisuutta niitä kohtaan, jotka ovat sortuneet yhteiskunnan uhreina ankarassa olemassaolon taistelussa. Kirkko ei ole tehnyt sitä ilmaseksi. Me tiedämme, että se on vaatinut koko runsaasti valtaa ja rikkautta siitä puoskaroimisesta, mitä se on tehnyt lieventääkseen niiden kärsimyksiä, jotka ovat sortuneet valtaluokkain riistoon. Mutta on myöskin kirkon asian hyväksi uhrautuneita ihmisiä joita hyvällä syyllä voi pitää hyväntekijöinä kärsivää ihmiskuntaa kohtaan; ne ovat kirkon hyväksi työskentelevät naiset, etenkin katoolisen kirkon.

Katoolisella kirkolla on kaikkialla sairaaloita, joita nunnan johtavat. Suuri on se työ, minkä nunnat tekevät noiden laitosten ylläpitämisessä ja sairaiden hoidossa. Olkoonpa siihen tehtävään nunnia kannustamissa joko haudantakainen taivaan ilo, tahi yksilölliset maalliset edut, niin joka tapauksessa heidän tehtävänsä on suurenmoistä ja monessa suhteessa epäkiitollista, joten he todella uhrautuvat muiden hyväksi. Sairaidenhoito on mielenmalttia ja kärsivällisyyttä kysyvä toimi ettei se aineellinen palkkio, minkä sairaanhoitajat saavat, läheskään vastaa niitä vaivoja mitä he saavat kokea tuossa vaivaloisessa ammatissa. Mutta naiset suorittavat nurkumatta tuon epäkiitollisen tehtävän.

Nykyinen liikevoitolle perustuva teollisuuselämä on niin kansakuntien terveyttä ja henkeä ruhjova, että on välttämätöntä olla erityisiä kansainvälisiä laitoksia lieventämässä niitä ruhjevammoja, joita kapitalistiset tuotanto-olot synnyttävät. Punasen ristin yhdistys on järjestö, joka toimii mainittua tarkotusta varten, sekä myöskin köyhyydestä johtuvan kurjuuden lieventämiseksi. Naiset pääasiallisesti sen eteen työskentelevät. Kuten luonnollista nykyiselle yhteiskunnalle, etteivät työläiset saa vastaavaa palkkiota työstään, niin eivät nekään naiset, jotka tekevät mainitun laitoksen hyväksi enimmän työtä.

Suuri on se työ, minkä naiset tekevät kaikennimisten kirkkokuntien hyväksi. He tekevät sen uskonnollisesta harrastuksesta. Kaikenlaisissa yhteispyrinnöissä naiset työskentelevät, jota voimme pitää hyvällä syyllä uhrautuvaisuutena ihmiskunnan hyväksi.

Vaikka sosialistinen toiminta etenkin viime aikoina on saanut yhä suurenevassa määrässä apua naisten auttavasta kädestä, niin silti eivät naiset anna sitä huomiota sosialismille kuin heidän tulisi; siihen on syynä pappien heihin kasvattamat ennakkoluulot sosialismista.

Sosialismin eteen työskentelemistä ei naisten eikä kenenkään tulisi pitää hyväntekeväisyytenä, vaan on käsitettävä, että meidän työläisten edut vaativat meidät toimimaan sosialismin hyväksi. Naisten ja kaikkien työläisten velvollisuus on oman hyötynsä takia toimia yhteiskunnallisen vallan saavuttamiseksi työläisten käsiin ja tuotanto-olojen järjestämiseksi siten, ettei ne synnytä sitä raajarikkoisuutta, sairautta ja kaikkea muuta kurjuutta, mikä on ominainen kapitalistiselle yhteiskunnalle, jonka vammojen lieventämiseksi omistavan luokan siveisapostolit käyttävät hyväkseen naisten tunteellisuutta hyväntekeväisyyden muodossa.

Saatettakoon naisten uhrautuvaisuus hyödyttämään teollisuus-olojen järjestämistä siten, etteivät ne olisi ihmiskunnan murhaajia, kuten ne ovat tänäpäivänä.

Kun naiset tulevat käsittämään, etteä niiden elinehtojen, joiden alaisena ihmiset työskentelevät, täytyy olla terveellä perusteella ennenkuin ihmiskunta voi olla terve, niin he ihmiskunnan äiteinä vaativat tuotannon järjestämisen yleistä hyvinvointia vastaavalle kannalle.