Karl Marx

Marx Friedrich Adolph Sorgelle

1879


Kirjoitettu: 19. syyskuuta 1879
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 336–337. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine


 

Hobokeniin

Lontoo, 19. syyskuuta 1879

...Toisaalta saattaa tämä kaikki johtaa todellakin siihen, että minun ja Engelsin tulee pakko laskea liikkeelle »virallinen lausunto» leipzigiläisiä ja heidän kanssaan liittoutuneita zürichiläisiä vastaan.

Asianlaita on seuraava. Bebel kirjoitti meille, että aiotaan perustaa puolueen äänenkannattaja Zürichiin,[1] ja pyysi nimiämme avustajina. Hirsch mainittiin meille todennäköisenä toimittajana. Siihen me suostuimme, ja minä kirjoitin suoraan Hirschille (hän oli silloin Pariisissa,[2] josta hänet on tähän mennessä toiseen kertaan karkotettu), että hän suostuisi toimittajaksi, koska ainoastaan hän antaa varmuuden siitä, että sellainen tohtori- ja ylioppilas- ym. parvi ja katederisosialistijoukkio, jollainen jo leventelee »Zukunftissa» ym. ja on jo alkanut tunkeutua myös »Vorwärtsiin», pidetään loitolla ja puoluelinjaa noudatetaan tiukasti... Nämä miekkoset, teoreettisesti nollia ja käytännössä käyttökelvottomia, aikovat tehdä sosialismin (jonka he ovat sekoittaneet yliopistoreseptien mukaisesti) ja nimenomaan sosiaalidemokraattisen puolueen hampaattomaksi, valistaa työläisiä, eli, kuten he itse sanovat, viedä heidän ulottuvilleen »valistuksen aineksia» oman sotkuisen puolitietämyksensä välityksellä. Eniten kuitenkin he haluavat saada puolueen herättämään kunnioitusta poroporvarin silmissä. Kyseessä ovat surkeat vastavallankumoukselliset kielenpieksäjät...

Jos nyt »Wochenblatt» — puolueen äänenkannattaja — lähtee kulkemaan Höchbergin »Jahrbuchin» jälkiä, niin meidän tulee pakko esiintyä julkisesti puolueen ja teorian halventamista vastaan! Engels on laatinut Bebelille ym. kiertokirjeen (kirjeen) (luonnollisesti vain yksityiskiertoon Saksan puoluejohtajien keskuudessa), jossa esitetään yksityiskohtaisesti ja peittelemättä meidän asenteemme. Herroja on siis varoitettu ennalta, ja he tuntevat meidät kyllin hyvin tietääkseen, että tässä on kyseessä taipua tai katketa! Jos he haluavat kompromettoida itsensä sitä pahempi! Kompromettoida meidät, sitä emme heille missään tapauksessa salli. Missä määrin parlamentarismi on jo saanut heidät päästään pyörälle, voit havaita muun muassa siitä, että ovat panneet Hirschin tilille suuren rikoksen — mistä hyvästä? Siksi, että hän oli hieman pahoinpidellyt Kayser-retaletta »Laternessa» tämän Bismarckin tullilainsäädäntöä koskeneen häpeäpuheen johdosta.[3] Mutta, mutta — sanotaan nyt, olihan puolue, so. kourallinen puolueen parlamenttiedustajia, valtuuttanut Kayserin puhumaan sillä tavoin! Sitä suurempi häpeä tälle kouralliselle! Mutta jopa tämä on surkea veruke. Tosiasiassa he olivat olleet kyllin typeriä antaakseen Kayserin puhua omasta ja valitsijoittensa puolesta; mutta sitävastoin hän puhuikin puolueen nimissä. Oli miten oli: heihin on jo niin syvälle syöpynyt parlamentaarinen idiotismi, että he luulevat olevansa arvostelun yläpuolella ja kiroavat kaiken arvostelun, kuin se olisi majesteettirikos...

 


Viitteet:

[1] Kyseessä on »Sozialdemokrat».
»Der Sozialdemokrat» (»Sosiaalidemokraatti»), Saksan sosiaalidemokrattisen puolueen pää-äänenkannattaja, joka ilmestyi kerran kuukaudessa sosialistilain voimassaollessa syyskuusta 1879 syyskuuhun 1888 Zürichissä ja lokakuusta 1888 vuoden 1890 syyskuun 27. päivään Lontoossa. Vuosina 1879–1880 lehteä toimitti Vollmar ja 1881–1890 Bernstein. Marx ja Engels, jotka avustivat lehteä kaikkina sen julkaisemisvuosina, auttoivat aktiivisesti toimituskuntaa noudattamaan proletaarista puoluelinjaa. Toim.

[2] Ensi kerran Karl Hirsch karkotettiin Pariisista lokakuussa 1878. Toisen kerran hänet karkotettiin sieltä elokuussa 1879. Tällä karkotuksella Ranskan hallitus teki tavallaan palveluksen Bismarckin hallitukselle, joka saattoi lokakuussa 1878 voimaan sosialisteja vastaan suunnatun poikkeuslain. Toim.

[3] Marx viittaa sosiaalidemokraattisen kansanedustajan Kayserin puheeseen, jonka tämä piti sosiaalidemokraattisen valtiopäiväryhmän suostumuksella ja jossa hän puolusti hallituksen 17. toukokuuta 1879 tekemää suojatullitariffien ehdotusta. Marx ja Engels tuomitsivat jyrkästi Kayserin menettelyn, sen että hän puolusteli valtiopäivillä esitystä, joka oli eduksi suurteollisuuden ja -maatalouden harjoittajille ja kansanjoukkojen vahingoksi. Samalla arvostelu kohdistui eräisiin sosiaalidemokratian johtajiin, jotka olivat suhtautuneet löyhäkätisesti Kayseriin. Toim.