Friedrich Engels

Engels Karl Kautskylle

1891


Kirjoitettu: 14. lokakuuta 1891
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 441–442. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine


 

Stuttgartiin

Lontoo. 14. lokakuuta 1891

Hyvä Kautsky!

»Vorwärtsiin» painetusta luonnoksestasi[1] löydän suureksi ihmeekseni yht'äkkiä esiinputkahtavan ilmauksen »pelkkä taantumuksellinen joukko». Kirjoitan Sinulle heti siitä vaikka pelkäänkin myöhästyväni. Tämä agitatorinen fraasi pilaa kimeän riitasoinnun tavoin koko lyhyiden ja terävästi muotoiltujen tieteellisten lauseiden akordin. Se on nimittäin äärimmäisen yksipuolinen agitatorinen fraasi ja sen lisäksi kategorisessa absoluuttisessa muodossaan jossa se ainoastaan tepsii — kerrassaan virheellinen.

Virheellinen siksi, koska se esittää sinänsä oikean historiallisen tendenssin tapahtuneena tosiseikkana. Hetkenä, jolloin sosialistinen kumous alkaa, kaikki muut puolueet osoittautuvat suhteessa meihin taantumuksellisena joukkona. Ehkä ne ovat sitä jo nyt, ovat menettäneet kaiken kyvyn edistyksellisiin toimiin, vaikkakaan tämä ei ole välttämätöntä. Mutta tällä hetkellä emme voi väittää sillä varmuudella millä lausumme muut ohjelmalauseet. Jopa Saksassa voi syntyä olosuhteita jossa vasemmistopuolueiden tulee viheliäisyydestään huolimatta olemaan pakko ravistaa itsestään osittain pois sitä antiporvarillista, byrokraattista ja feodaalista roskaa jota vielä on valtavat määrät. Ja juuri silloin ne eivät ole mitään taantumuksellista joukkoa.

Niin kauan kuin emme itse ole tarpeeksi vahvoja tarttumaan vallan kahvaan ja toteuttamaan periaatteitamme, ei tarkkaan ottaen voida puhua meitä vastassa seisovasta pelkästä taantumuksellisesta joukosta. Muutenhan koko kansakunta jakautuisi taantumukselliseen enemmistöön ja voimattomaan vähemmistöön.

Ihmiset, jotka tekivät selvän pikkuvaltioiden Saksasta, antoivat porvaristolle kyynärpäätilaa teollista kumousta varten, yhtäläistivät sekä asioiden että henkilöiden vapaan kanssakäymisen edellytykset (minkä samalla piti merkitä suurempaa liikkumisvapautta myös meille) — tekivätkö he tämän »taantumuksellisena joukkona»?

Ranskalaiset porvarilliset tasavaltalaiset, jotka syrjäyttivät vuosina 1871–78 lopullisesti monarkian ja pappisvallan, myönsivät sellaisen lehdistö-, yhtymis- ja kokoontumisvapauden joka oli ennen kuulumatonta Ranskassa ei-vallankumouksellisina aikoina sekä laajensivat ja kohensivat opetustoimea siinä määrin että me Saksassa voimme ottaa oppia siitä — toimivatko he taantumuksellisena joukkona?

»Englantilaiset molempien virallisten puolueiden poliitikot, jotka laajensivat suunnattomasti äänioikeutta, viisinkertaistivat äänestäjämäärän, tasa-arvoistivat vaalipiirit, säätivät alkeisoppivelvollisuuden ja paransivat koululaitosta, jotka vielä äänestävät voimaan ei ainoastaan porvarillisia uudistuksia vaan myös jatkuvasti uusia myönnytyksiä työläisille — he etenevät hitaasti ja uneliaasti, mutta kukaan ei voi kirota heitä »pelkäksi taantumukselliseksi joukoksi».

Lyhyesti, meillä ei ole mitään oikeutta esittää vähitellen toteutuvaa tendenssiä tapahtuneena tosiasiana, sitäkään vähemmän kuin esim. Englannissa tätä tendenssiä ei toteuteta milloinkaan täysin lopullisesti. Kun mullistus alkaa täällä, porvaristo tulee yhä vielä olemaan valmis erilaisiin yksittäisiin uudistuksiin. Mutta vasta kun järjestelmää kitketään juurineen, osareformit menettävät kaiken merkityksensä.

Lassallelaisella fraseologialla on tietyissä olosuhteissa oikeutuksensa agitaation puitteissa, vaikka meillä sitä on hirmuisesti käytetty väärin, esim. lokakuun 1. päivästä 1890 lähtien »Vorwärtsissä».[2] Mutta ohjelmaan se ei käy, siellä se on ehdottomasti väärä ja harhaanjohtava. Siellä se näyttäisi samalta kuin pankkiiri Bethmannin vaimo parvekkeella, joka haluttiin lisätä taloon: »Jos te rakennatte minulle parvekkeen, niin vaimoni menee istumaan sinne ja pilaa koko julkisivun!»

Muita muutoksia »Vorwärtsin» tekstiin en voi mainita, panin lehden jonnekin ja kirje pitää nyt lähettää.

Puoluekokous[3] on alkanut kunniakkaana päivänä. Lokakuun 14. päivä on Jenan ja Auerstedtin taistelujen vuosipäivä, jolloin vanha esivallankumouksellinen Preussi romahti. Aloittakoon 14. lokakuuta 1891 preussistuneen Saksan »sisäisen Jenan» jota Marx ennusti![4]

Sinun F. Engels

 


Toimituksen viitteet:

[1] »Vorwärts»-lehden numeron 233 (6. lokakuuta 1891) 1. liitteessä Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen hallinto julkaisi oman ehdotuksensa puolueohjelmaksi tulevaa Erfurtin puoluekokousta varten, samoin kuin »Neue Zeit» -lehden toimituksen ehdotuksen sekä muita suunnitelmia ja ehdotuksia, joita oli esitetty keskustelun kuluessa paikallisten puoluejärjestöjen ja yksityishenkilöiden taholta.
Engelsin tässä kritikoima Lassallen käsitys »pelkästä taantumuksellisesta joukosta» esiintyi saksalaisen sosiaalidemokratian Gothassa 1875 hyväksytyssä puolueohjelmasa. Toim.

[2] Viittaus Saksan sosiaalidemokratian johtajien yritykseen estää »Neue Zeit» -lehden numeron 18 painaminen, jossa ilmestyi Marxin työ »Gothan ohjelman arvostelua». Toim.

[3] Kyseessä on Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen Erfurtin kokous, joka pidettiin 14.–21. lokakuuta 1891. Toim.

[4] Engels viittaa tässä todennäköisesti Marxin teoksen »Paljastuksia Kölnin kommunistien oikeusjutusta» loppusanoihin.
Jenan ja Auerstedtin taistelu, jotka käytiin samana päivänä, 14. lokakuuta 1806 ja jotka usein mainitaan yhteisnimellä Jenan taistelu, päättyi Preussin sotajoukkojen tappioon. Tämä tappio, joka merkitsi Preussin — neljännen ranskanvastaisen liittoutuman jäsenen — antautumisen Napoleonin Ranskan edessä, osoitti Hohenzollernien feodaalimonarkian mädännäisyyden. Toim.